Maalasin jokin aika sitten Hosulin yms. kodin keltaiseksi, siksi kutsun sitä vähän mielikuvituksettomasti Keltaiseksi taloksi. Tapetoinnin ja lattiat tein jo viime kesänä mutten saanut niitä aiemmin kuvattua. Tapetit tulostin netistä, mutta saatan tehdä vielä jotakin muutoksia, pikkukuvioiset tapetit saattavat olla vähän liian psykedeelisiä kun niitä on joka huoneessa... Lattiat on bambu-pöytätableteista. Vielä on paljon hommaa, kuten ikkunanpuitteet, oviaukot, portaat, katto... Vintille johtavat hienot papan tekemät portaat ovat hävinneet lasten hurjissa leikeissä, talo oli nimittäin pienten lasten leikeissä monta vuotta. Tämän talon, kuten 1. nukkekotinikin, on pappani minulle aikoinaan tehnyt.

 

 

Katto on tällä hetkellä muovimattoa ja vähän mietin hennonko päällystää sitä kattotiilillä, kun muovimattokatto oli papan tekemä ja keksimä. Seinällä näkyy köynnösviritelmää sisalista, mutta näyttää aika kuivahtaneelta ja huonosti hoidetulta! Meinasin laittaa siihen ruusuja kasvamaan.

 

 

Siivosin tässä varastoja ja löysin kaksi laatikollista koriste-esineitä joista suurin osa lähti (takaisin) kirppikselle. Niillä ei ollut tunnearvoa, olinpahan vaan keräillyt niitä. Säästin vain ne jotka minulla on ollut lapsuudesta saakka. Aasit ovat vintillä, koska haluan ne jotenkin osaksi taloa, mutten tiedä vielä miten ja minne. Täytynee rakentaa talli tai piha niitä varten? Toinen aaseista on pelastettu mummolasta ja toisen löysin kirppikseltä.

 

 

Tyttöposliiniesine on saatu lahjaksi joskus lapsena ja haluaisin tehdä siitä nukkekodin nukke-version. Kanat ja lintu on kirppikseltä, ajattelin lintua patsaaksi puutarhaan, kun joskus sen rakennan. Kuvassa on myös uunipeltejä ja uunivuokia, jotka ovat luomivärikoteloista (se metallinen osa, jossa luomivärinappi on). Kierrätyskeskuksesta olen hamstrannut vanhoja meikkejä.

 

 

Olen ostanut pikkupullot Luonnontieteellisestä museosta Frankfurtista vuosia sitten.

 

 

Olen saanut eräältä muotoilija-ystävältäni lahjaksi hänen itse tekemänsä juoma-astian ja se sai minut heti ajattelemaan satumaista kylpyammetta, jonka siitä voisi jollekin pienelle nukkisnukelle tehdä.

 

 

Yksi lapsuuden lempikirjoistani oli Raimo O. Kojon ja Riikka Juvosen "Seitsemän savun peto" ja siinä onkin kuva sentapaisesta ammeesta, jota ajattelin.

 

 

Kirja oli suosikkini, koska siinä taiteilija maalasi kaikki lasten toivomat asiat todellisiksi... Mansikkakakun, hevosen jne. Siinä oli jotakin niin taianomaista, että unelmat voi tehdä todellisiksi maalaten. Se sama taika on nukkekotiharrastuksessakin.

 

 

Äidilläni oli lapsuudessani nämä ja paljon muita palapelejä, joita lapsena kokosin mummolassa. Mietinnässä on myös näiden nukkien ja eläimien teko nukkekotiversioina. Harmi että paloja on niin paljon hukassa.

 

 

 

Tässä vielä keskeneräinen kissa, joka on tilaustyö, ja vanhanaikaisia paperinukkearkkeja.